Tässä Aleksis Kivi selvästi kertoo suunnitelmistaan Andy McCoylle ja Keith Richardsille.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kirjoittajan asema on toivoton, jos julkisuuteen haluaa. Kirjailijoidenkin asema on toivoton. Kirjoittamisella ei elä ja vanhuuden päiviä on turvaamassa olematon eläke. Mainetta ja kunniaakaan ei saa kovin paljon ja sekin on katoavaista. Näin Hannu Salaman sunnuntaina metrossa. Taisin olla ainoa, joka hänet tunnisti.

Yleensä se on niin, että ei onnistu runo, jos siihen pyrkii väkisin tunkemaan jotain yhteiskuntakritiikkiä. Jos sellaista runossa on, se tulee yleensä itsestään sivutuotteena. Runo tehdään tunnelmista ja tunteista niin kuin muukin taide, siihen vain käytetään värien, muotojen, äänien tai sävelien asemasta sanoja. Kritiikkiin voi sopia paremmin esimerkiksi yleisönosaston kirjoitus.

Ne vanhat runot, jotka ovat jääneet elämään, ovat enemmän rakentavia, kuin repiviä tai niissä on jotain kiehtovaa. Muutetaanko runoilla maailmaa, siinäpä kysymys. Poikkeuksia on aina. Ne eivät tietenkään ole mitään yleispäteviä esimerkkejä, vaikka joskus halutaan niin väittää, esim. silloin kun tärkeintä on oman näkemyksen esiintuominen hinnalla milloin hyvänsä.

Onko malttia odottaa niin kauan että hedelmät kypsyy. Ennen vanhaan talviomenat kypsyivät talven vintin lattialla ja keväällä olivat syömäkelpoisia. Runot ovat kuin talviomenia, mutta ne joskus kypsyvät vielä hyvin paljon hitaammin kuin omenat, joskus jopa kymmeniä talvia.

Ei kannata sekoittaa lajityyppejä, jos ei siihen ole todella hyvää syytä.

Kirjoja kirjoitetaan tietenkin monesta syystä ja niitä luetaan monesta syystä. Toiset lukevat viihteeksi ja toiset oppiakseen. Kirjoittajat vastaavat lukijan tarpeisiin, jotkut jopa yrittävät luoda uusia tarpeita. Niin sanottuja genrejä on monia. Jotkut haluavat jakaa kokemuksen. Monet sanovat että minun elämästäni syntyisi komea kirja, jos osaisin kirjoittaa, koska muka elämä on ollut niin vaihtelevaa ja rajua. Mutta ei se niin mene. Monesti rauhallisesta elämästäkin syntyy vaikka minkälaisia kirjoja. On olemassa faktat ja fiktiot. Olen ollut parilla kurssilla: Elämästä romaaniksi ja Elämästä tekstiksi. Eri paikoissa ja eri ohjaajien kursseilla. Ei hyviä kirjoja temmata tosta noin vain mielikuvituksesta. Ainekset tosiaan otetaan omasta elämästä. Välissä toimii etäännyttäminen. Se onkin sitten vähän merkillinen juttu.